Mäen his­to­ri­aa

Syree­nit kuu­lu­vat Mäki­raon­mä­keen. Muis­ti­tie­don mukaan ne toi mäel­le, istut­ti ja hel­läs­ti hoi­va­si far­ma­seut­ti Humble. Her­ra Humble oli ensim­mäi­nen Topian talos­sa sijain­neen aptee­kin hoi­ta­jis­ta. Hän tuli mäel­le 35-vuo­ti­aa­na poi­ka­mie­he­nä.

Syree­nei­den ensi­ku­kin­taan menee useam­pi vuo­si. Kuvi­tel­laan­pa Humblen istut­ta­neen syree­nin­tai­men­sa heti ensim­mäi­se­nä Mäki­ra­ko-kesä­nään vuon­na 1870. Nuor­ten pen­sai­den kukin­taa odo­tel­les­sa saat­toi vie­räh­tää vii­si­kin vuot­ta. Vii­des­sä vuo­des­sa ehtii esi­mer­kik­si perus­taa lasi­teh­taan Himan­gal­le. Sii­nä sivus­sa saat­toi hoi­taa mui­den omien yri­tys­ten, kuten kau­pan, maa­ti­lan, myl­lyn ja sahan, nah­ku­ri­vers­taan sekä mei­je­rin lisäk­si myös kun­nan yhtei­siä asioi­ta vas­ta­pe­rus­te­tus­ta kan­sa­kou­lus­ta näläs­tä kär­si­vien asuk­kai­den ruok­ki­mi­sek­si otet­tui­hin jyvä­lai­noi­hin.

Näin teki Mäki­raon­mäen kaup­pias ja lii­ke­mies Johan Pet­ter Sahlgren. Eivät­kä Sahlgre­nin aska­reet tähän lop­pu­neet. Se yksi­kin, jol­la oli kau­as­kan­toi­set seu­rauk­set Kan­nuk­sen kehi­tyk­sen suh­teen, jäi tyys­tin mai­nit­se­mat­ta.

Vuo­teen 1888 men­nes­sä syree­nit kukat ovat kuk­ki­neet ja levit­tä­neet huu­maa­vaa tuok­su­aan moneen ker­taan. Sama­na vuon­na raken­net­tiin uut­ta taloa Topian naa­pu­riin. Vel­jek­set Topias ja Aapa Aapan­poi­ka, sekä suku­lais- ja naa­pu­rin­mie­his­tä koos­tu­va tal­koo­vä­ki nos­ti­vat hir­si­ta­loa kehil­leen ker­ros ker­rok­sel­ta. Oli sii­nä hom­ma, mut­ta oli­pa vel­jek­sil­lä ollut sil­mää talon­paik­kan­sa valin­nan suh­teen.

Aapan talon lähis­töl­lä on kol­me mök­kiä: polii­si­kons­taa­pe­li Kupi­lan, myy­jä-mäki­tu­pa­lai­nen Iivar Ven­to­sen sekä Mat­ti Ekin. Mat­ti Ekin pik­ku talo oli lähin­nä Aapaa.

Mat­ti tie­na­si elan­ton­sa kun­nan­kir­ju­ri­na. Hän asioi vir­kan­sa puo­les­ta niin oman kun­nan her­ro­jen kuin paik­ka­kun­nal­la vie­rai­le­vien tär­kei­den vir­ka­mies­ten kans­sa. Ihme­kös siis, jos her­ras­kai­set tavat tart­tui­vat Mat­tiin käy­tös­tä, puhet­ta ja pukeu­tu­mis­ta­paa myö­ten. Sik­si Matin saat­taa kuvi­tel­la jonain kesä­kui­se­na aamu­na, tär­kei­tä asia­pa­pe­rei­ta sisäl­tä­vä salk­ku kai­na­los­saan, pit­kä­var­ti­nen piip­pu huu­lil­laan, tait­ta­mas­sa naa­pu­rin pen­sa­sai­das­ta pie­nen kuk­ka­ter­tun. Pujot­ta­van sen napin­lä­peen­sä ja läh­te­vän sit­ten las­keu­tu­maan mäel­tä käve­ly­kep­pi ryh­dik­kääs­sä kaa­res­sa hei­luen ahke­rien ja kuu­liais­ten kun­ta­lais­ten­sa luo.

Joo­se­pin talo oli Sai­ma Joke­lan koti. Kun hän oli 20-vuo­tias, iso­vel­jen nel­jä las­ta jäi­vät orvoik­si. Lap­set sai­vat uuden kodin Sai­ma-tädin, Ant­ti-sedän ja Kai­sa-mum­mun luo­ta. Sai­ma, joka oli mel­koi­nen kau­no­tar, ei men­nyt kos­kaan nai­mi­siin, vaik­ka otta­jia oli­si ollut. Sai­ma kuun­te­li maa­nan­tai­sin Met­sä­ra­dio­ta ja luki Per­jan­tait sekä Nyy­ri­kit, joi­den juhan­nus­nu­me­rois­sa kuk­ki­vat syree­nit ja ruusut.

Axel Humblen maal­li­nen vael­lus päät­tyi vuon­na 1908, mut­ta hänen syree­nei­den­sä elä­mä Mäki­raon­mäel­lä jat­kuu yhä. Ehkä kas­vun salai­suus on ravin­tei­kas maa­pe­rä, jon­ka hedel­mäl­li­syy­teen on löy­det­tä­vis­sä seli­tys Topian talon syree­niai­dan ja Kan­nuk­sen työ­väen­ta­lon yhtei­ses­tä his­to­rias­ta. Työ­väen­ta­lon toi­min­nan vilk­kaim­paan aikaan heti sotien jäl­keen pen­sa­sai­dat saa­tet­tiin höys­tää tans­si­kan­san toi­mes­ta kol­me­kin ker­taa vii­kos­sa. Sil­loin luo­tiin perus­ta, joka tuot­taa vie­lä­kin satoa.

Eeva Vihan­ta