Mäki­raon­mäen raken­nuk­set

Aapan eli Mäki-Joke­lan talo on tyy­pil­li­nen kes­ki­poh­ja­lais­ta­lo, joka on raken­net­tu 1800-luvul­la. Raken­nus lunas­tet­tiin kau­pun­gil­le 1990-luvul­la, ja Kan­nus-Seu­ra ry kun­nos­ti sii­tä Yhdis­tys­ten talon kokous- ja kou­lu­tus­käyt­töön. Vii­me kesi­nä raken­nuk­ses­sa on toi­mi­nut kesä­kah­vi­la ja siel­lä sijait­see myös kou­lu­museo.

Aapan taloa voi tie­dus­tel­la: puh. 040 3593 504.

Joo­se­pin eli Joke­lan talo on Mäki­raon­mäen van­hin asuin­ra­ken­nus, ja se on raken­net­tu 1700-luvul­la. Joke­lan talos­sa on asut­tu vii­mek­si 1970-luvul­la, min­kä jäl­keen se on toi­mi­nut lähin­nä varas­to­ti­la­na.

Kevääl­lä 2009 raken­nus sii­vot­tiin ja sil­le teh­tiin kun­nos­tus­suun­ni­tel­ma. Joke­lan talos­ta on kun­nos­tet­tu perin­teis­tä talon­poi­kais­ta asu­mis­ta kuvaa­va koh­de.

Kir­ju­rin­tu­pa on raken­net­tu 1860-luvul­la Mat­ti Ek ‑nimi­sel­le mie­hel­le, joka tuli val­tion vir­ka­mie­he­nä Kan­nuk­seen sil­ta- ja jah­ti­vou­dik­si. Mat­ti, Matts Anders­son Ek, oli syn­ty­nyt Käl­viäl­lä 1836. Hänen isän­sä oli enti­nen ruo­tuso­ta­mies Anders Eriks­son Ek ja äitin­sä Anna Johans­dot­ter.

Ek oli Kan­nuk­sen ensim­mäi­nen kun­nan­kir­ju­ri, jon­ka mukaan tupa nimet­tiin. Hän oli myös har­vo­ja kir­joi­tus­tai­toi­sia kan­nus­lai­sia.

Tuvas­sa on louk­ko­ka­ma­ri ja pors­tua. Oska­ri Tokoi ker­too Lap­suu­te­ni muis­to­ja II ‑kir­jas­sa Mat­ti Ekis­tä, tämän Lovii­sa-vai­mos­ta ja paris­kun­nan mökis­tä Mäki­raon­mäen kor­keim­mal­la koh­dal­la, Säm­pi­län Jaa­kon ja Aapan­poi­kain talo­jen taka­na. Mat­ti kuva­taan kir­jas­sa kook­kaak­si ja ryh­dik­kääk­si mie­hek­si, jota Lovii­sa suu­res­ti kun­nioit­ti. Matin ja Lovii­san mök­ki, joka pie­nuu­ten­sa täh­den jäi Mäki­raon­mäen kook­kai­den talon­poi­kais­ta­lo­jen var­joon, ei ollut­kaan mikä tahan­sa raken­nus. Tokoi on kuvan­nut tupaa ja sen huo­ne­ka­lu­ja seik­ka­pe­räi­ses­ti. Lisä­tie­toa Kir­ju­rin­tu­vas­ta ja Mat­ti Ekis­tä

Kir­ju­rin­tu­pa kun­nos­tet­tiin han­ke- ja tal­koo­työl­lä 2019–2020 alku­pe­räi­seen asuun­sa ja sitä vuo­kra­taan muun muas­sa lyhy­tai­kai­seen majoi­tus­käyt­töön. Kir­ju­rin­tu­paa hal­lin­noi Kan­nus-seu­ra, joka sai tuvan lah­joi­tuk­se­na.

Kun­ta­la on alun perin 1800-luvul­ta peräi­sin ole­va asuin­ra­ken­nus, jos­sa kan­nus­lai­nen vai­kut­ta­ja Johan Pet­ter Sahlgren piti paik­ka­kun­nan ensim­mäis­tä maa­kaup­paa.

Raken­nus on sit­tem­min toi­mi­nut mm. kun­nan­vi­ras­to­na, kir­jas­to­na ja asun­to­la­na. Nykyi­nen ulkoa­su syn­tyi vuo­den 1947 laa­jen­nus­töi­den yhtey­des­sä.

Topian­ta­lo on peräi­sin 1800-luvul­ta. Raken­nuk­ses­sa on aiem­min toi­mi­nut muun muas­sa apteek­ki 1800-luvun lop­pu­puo­lel­la sekä jon­kin aikaa Kan­nuk­sen palon jäl­keen 1930–40 ‑luvuil­la. Täl­lä het­kel­lä taloa vuo­kraa Les­ti­jo­ki­laak­son tai­deyh­dis­tys, jol­la on raken­nuk­ses­sa näyt­te­ly- ja työ­ti­lat.

Työ­väen­ta­lo on alun perin ollut vär­jä­rin tupa, joka tuo­tiin Mäki­raon­mäel­le muu­al­ta. Työ­väe­nyh­dis­tys osti raken­nuk­sen vuon­na 1909 ja laa­jen­si sitä. Eri­tyi­ses­ti Kan­nuk­sen sahan työ­vä­ki käyt­ti raken­nus­ta ahke­ras­ti. Toi­min­ta hii­pui pik­ku hil­jaa, ja raken­nus rän­sis­tyi.

Värik­käi­den vai­hei­den jäl­keen Oska­ri Tokoi ‑seu­ra lunas­ti talon itsel­leen ja jo pur­ku­tuo­mion saa­nut raken­nus sääs­tyi. Työ­väen­ta­lon kun­nos­tus oli val­mis vuon­na 1989.

Tätä nykyä suo­jel­lus­sa raken­nuk­ses­sa on suu­ri juh­la­sa­li näyt­tä­möi­neen, kah­vio- ja kokous­ti­lat sekä senaat­to­ri Oska­ri Tokois­ta ker­to­va museo. Taloa vuo­kra­taan kokous- ja juh­la­käyt­töön.

Tilan vuo­krauk­set puh. 040 1350 761.

Kan­nus-Seu­ra ry:n raken­ta­ma Sofian lava on saa­nut nimen­sä kun­na­ni­sä J.P. Sahlgre­nin tyt­tä­ren Sofia Öster­ber­gin mukaan. Laval­la jär­jes­te­tään kesä­kes­ki­viik­koi­set piha­soi­tot sekä mui­ta esi­tyk­siä.

Aapan talon vie­rel­lä alku­pe­räi­sel­lä pai­kal­laan ole­vaa ait­taa lukuun otta­mat­ta Mäki­raon­mäen pie­net ulko­ra­ken­nuk­set on tuo­tu pai­kal­le 1990-luvul­la. Mäki­raon­mäel­lä sijait­se­va tuu­li­myl­ly siir­ret­tiin mäel­le Esko­lan Rät­tyäs­tä. Tuu­li­myl­lyt eivät ole alu­eel­le aivan tun­nuso­mai­sia, sil­lä Les­ti­joen var­res­sa jau­ha­tus­voi­maa on saa­tu yleen­sä vesi­myl­lyis­tä.

Ruu­mi­sait­ta on Petä­jäs­tä, Väli­kan­nuk­ses­ta. Mäki-Kor­ve­lan vil­ja-ait­ta on raken­net­tu 1700-luvun lopul­la Luo­ma­las­sa, Väli­viir­teel­lä. Aapan taloon kuu­lu­va Mäki-Joke­lan ait­ta on komea, kak­si­ker­rok­si­nen ait­ta vil­jan ja tava­roi­den säi­ly­tyk­seen.

Kan­nuk­sen lai­na­ma­ka­sii­ni raken­net­tiin vuon­na 1858 yhtei­sek­si vil­ja­va­ras­tok­si kato­vuo­sien varal­le. Sata vuot­ta myö­hem­min Kan­nuk­sen koti­seu­tu­yh­dis­tys muut­ti raken­nuk­sen koti­seu­tu­museok­si, jol­loin laa­rit puret­tiin ja raken­nus sai kol­me ker­ros­ta sekä ikku­nat. Uusi Kok­ko­la­tie pakot­ti tuol­loin raken­nuk­sen siir­ron Les­ti­joen toi­sel­le puo­lel­le. Kysei­nen alue sai nimen Museo­kan­gas.

Takai­sin Mäki­raon­mäel­le lai­na­ma­ka­sii­ni pää­si vuon­na 1990, ei aivan alku­pe­räi­sel­le pai­kal­leen, mut­ta hyvin lähel­le. Osa Kan­nuk­sen koti­seu­tu­museon perus­näyt­te­lys­tä sijait­see lai­na­ma­ka­sii­nis­sa. Koti­seu­tu­museon his­to­ri­aa